The 2010 Africa eLearning Conference is drawing closer (http://www.elearning-africa.com/). This past week i have been clicking on the link everyday, as though conducting a ritual, and each time, i've gone directly to the icon - Call for Papers. I am a believer in ICT 4 D and a follower. That means that everytime i think about development, i think about ICT. So my challenge with the Call for papers has not been understanding the concept but it has instead put a lot of questions in my mind. The biggest question has been strategy - are we using ICT strategically to eradicate poverty? IT and Communication Experts are constantly coming up with new applications, and the numerous social media tools that exist now - i cannot even keep up - when i sign into Facebook, i discover twitter, Ning, My space, You tube, Blogs etc,etc,etc and remembering passwords to all these things is taking a toll on my brain - but still i remain a firm follower of ICT and what it can do for development.
I am glad that there are many tools at our disposal, that mobile phones are a revolution in developing countries (read the Economist September-October, 2009 Issue), that some countries in the south now have Internet Kiosks (http://un-gaid.ning.com/profiles/blogs/rural-internet-kiosk) - am very glad indeed that we are continuing to invent. Back to my call for papers - as i read through the themes, it seemed to me that the eLearning Conference is hoping to hear about results. Not results about how we have deployed some technology to Africa, but how that technology has impacted people's lives; what change has it brought to someone's life? Do they now get medical attention when they should? Are students learning better? Are teachers teaching better? Is our technology eradicating poverty? I could not help wondering how many stories will be presented on that kind of tangible impact. I could also not help but question the strategies we use when introducing ICT technology to developing countries; take for instance the Rural internet kiosk, wonderful - but how many people can use a computer in that village? and who will teach them how to use the computer? - in that video, i could not help but notice only those with substantial educational background seemed to understand how the rural internet kiosk could impact their lives. Have we perhaps paid more attention to the technology and failed to see the problems. ICT is supposed to improve already existing systems, not build new ones - if i don't know how to read or write, having internet and a computer is of no use to me; unless i can use it to learn those skills - and even that, i need to be taught. I am looking forward to seeing all the true, measurable and tangible impacts that will be presented in Zambia.
torstai 3. joulukuuta 2009
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Translation - Vuosituhattavoitteet karkaamassa - uusi vaihde päälle
Millennium Goals running away, we have to speed up!
So, let’s write again.
Almost one week went with extra and unexpected technical problems. That is perhaps a constant possibility in the project also in the future. As we rely a lot on technical success, even small problems can paralyse the work, partly at least.
In 2000, UN General Assembly launched the Millennium Goals, to support living conditions in developing areas with aims, which are concrete and measurable. The deadline 2015 is approaching rapidly, but the aims are slipping away, due to global economical crisis, for instance. We should not give up. On the contrary, the current situation must lead to more efficient work and increasing financial aid to these areas. That is the only way to the right path, closer to the goals, by and by.
It is possible to see a lot of successful and sustainable positive influence in many projects that have been made in and for developing countries. What may be the common factor behind these if there is one? I think that one of the most important factors is the success in committing and involving the local village population and local governance to all projects. There have also been a great amount of mistakes too. In some cases, the positive influence of many good projects has been only temporary and only lasted until the foreigners have left the village or city. The serious risk of corruption also always exists, and the actions on how to avoid it may need writing a new blog entry.
Many aims in Millennium Goals play a central role in the working focus of SharingAwareness.org. This organization has committed to work for them, and to support actions that will ensure they fulfilled in time. It may be that globally our small group cannot make any revolutionary acts rapidly, but as an individual or at village level it is a lot easier and more likely. A small step from one human being, a great step for society.
So, let’s write again.
Almost one week went with extra and unexpected technical problems. That is perhaps a constant possibility in the project also in the future. As we rely a lot on technical success, even small problems can paralyse the work, partly at least.
In 2000, UN General Assembly launched the Millennium Goals, to support living conditions in developing areas with aims, which are concrete and measurable. The deadline 2015 is approaching rapidly, but the aims are slipping away, due to global economical crisis, for instance. We should not give up. On the contrary, the current situation must lead to more efficient work and increasing financial aid to these areas. That is the only way to the right path, closer to the goals, by and by.
It is possible to see a lot of successful and sustainable positive influence in many projects that have been made in and for developing countries. What may be the common factor behind these if there is one? I think that one of the most important factors is the success in committing and involving the local village population and local governance to all projects. There have also been a great amount of mistakes too. In some cases, the positive influence of many good projects has been only temporary and only lasted until the foreigners have left the village or city. The serious risk of corruption also always exists, and the actions on how to avoid it may need writing a new blog entry.
Many aims in Millennium Goals play a central role in the working focus of SharingAwareness.org. This organization has committed to work for them, and to support actions that will ensure they fulfilled in time. It may be that globally our small group cannot make any revolutionary acts rapidly, but as an individual or at village level it is a lot easier and more likely. A small step from one human being, a great step for society.
Translation - Kehittyvät maat etäopetuksen edelläkävijöinä?
Developing countries in the first row of eLearning?
Without any doubt, one cornerstone of our welfare society in Finland is our comprehensive school system which strives to serve all equally. Sometimes it has also criticized been criticised to be over-equal in certain contexts - who knows. Anyway, education equality is at a very high standard in Finland, also found so through international research. Our good teacher education system ensures that we always have good results and our free comprehensive school system shows the true meaning of cost free education for parents. The school health care system in Finland is efficient and systematic as well, although having some regional variety. Overall, our system offers good basics for students’ life after school.
The reality in developing areas is different. Good standard education is a privilege for few and not an option for many children or adults. Mostly external factors are what define the lives the people instead of personal decision; for instance, the possibility of one learning how to read before adulthood, or if one will get information on how HIV can be prevented, or how central issue like clean drinking water for healthy life is. One central external factor behind this division is for instance if a child is living in a major city or in rural areas. Naturally, there also exists villages that can offer qualified education and safe environment for growing children, but these examples are unfortunately rather uncommon.
In this project of SharingAwareness.org we will concentrate on these kinds of villages which lack in the knowledge of basic things that are useful for their wellbeing. In our projects, we promote participatory involvement and would like to increase community responsibility and ownership. The real change makers must be the villagers themselves; otherwise I can’t see possibility for sustainable change. Our role as outsiders will be to offer additional knowledge on necessary things, and to give strong support to the community’s commitment for the change. That change can be phenomenal and rip down old traditions which may have been harmful to the societies. One tool to make this outside help easier will be modern technology, especially mobile phones. As developing countries become wealthier, the amount of money used for mobile phones is growing faster compared to anything else like water or energy. Whatever thoughts this raises in our minds, it offers huge possibilities for our work. Now we have a concrete tool in our hands, to show our interest towards these villages and their development, even from Finland. Once we return back from the villages after very short education period, we are not going to leave the responsible people in the villages alone with their challenges. We are reachable anytime, and operate as active partners from a distance through eCommunication.
The usage of mobile phones is going to be rather unlimited. Mobile technology is in actual fact computer technology and all the data moves everywhere in a flash around the world via satellites. Even in developing countries? Yes in deed, permanent Internet connections are just coming there, but mobile networks are very common and are working well. That offers a huge possibility to support these areas in the long run and we can begin now. MKFC Stockholm College has been a great pioneer in this work, and achieved great success in Ghana, for instance. It is great to join this innovative group and search for the next step forward. Our national policy in developmental politics strongly supports this aim, and I assume we may be closer to the situation in the topic. Developing countries truly can stay in the first row in using eLearning. That could be the way how to construct a good future for them – a future where accessibility to basic education is equal for each child – not depending on the location, condition of health or the living standard of his parents. Just like in Finland.
Without any doubt, one cornerstone of our welfare society in Finland is our comprehensive school system which strives to serve all equally. Sometimes it has also criticized been criticised to be over-equal in certain contexts - who knows. Anyway, education equality is at a very high standard in Finland, also found so through international research. Our good teacher education system ensures that we always have good results and our free comprehensive school system shows the true meaning of cost free education for parents. The school health care system in Finland is efficient and systematic as well, although having some regional variety. Overall, our system offers good basics for students’ life after school.
The reality in developing areas is different. Good standard education is a privilege for few and not an option for many children or adults. Mostly external factors are what define the lives the people instead of personal decision; for instance, the possibility of one learning how to read before adulthood, or if one will get information on how HIV can be prevented, or how central issue like clean drinking water for healthy life is. One central external factor behind this division is for instance if a child is living in a major city or in rural areas. Naturally, there also exists villages that can offer qualified education and safe environment for growing children, but these examples are unfortunately rather uncommon.
In this project of SharingAwareness.org we will concentrate on these kinds of villages which lack in the knowledge of basic things that are useful for their wellbeing. In our projects, we promote participatory involvement and would like to increase community responsibility and ownership. The real change makers must be the villagers themselves; otherwise I can’t see possibility for sustainable change. Our role as outsiders will be to offer additional knowledge on necessary things, and to give strong support to the community’s commitment for the change. That change can be phenomenal and rip down old traditions which may have been harmful to the societies. One tool to make this outside help easier will be modern technology, especially mobile phones. As developing countries become wealthier, the amount of money used for mobile phones is growing faster compared to anything else like water or energy. Whatever thoughts this raises in our minds, it offers huge possibilities for our work. Now we have a concrete tool in our hands, to show our interest towards these villages and their development, even from Finland. Once we return back from the villages after very short education period, we are not going to leave the responsible people in the villages alone with their challenges. We are reachable anytime, and operate as active partners from a distance through eCommunication.
The usage of mobile phones is going to be rather unlimited. Mobile technology is in actual fact computer technology and all the data moves everywhere in a flash around the world via satellites. Even in developing countries? Yes in deed, permanent Internet connections are just coming there, but mobile networks are very common and are working well. That offers a huge possibility to support these areas in the long run and we can begin now. MKFC Stockholm College has been a great pioneer in this work, and achieved great success in Ghana, for instance. It is great to join this innovative group and search for the next step forward. Our national policy in developmental politics strongly supports this aim, and I assume we may be closer to the situation in the topic. Developing countries truly can stay in the first row in using eLearning. That could be the way how to construct a good future for them – a future where accessibility to basic education is equal for each child – not depending on the location, condition of health or the living standard of his parents. Just like in Finland.
Translation - Työtä, jolla on merkitys?
Work with a meaning?
Working as a civil servant in a town is always mostly a routine from a day to another, from a week to another. That is a normal part of the task. When having doing this non-stop for five years, it feels wonderful to try something completely different. “Do work with a meaning” is a recruiting slogan in
Some more information about our projects - In a nutshell it is a question of producing new kind of additional material in health education for teachers and organising teacher and administrative workshops to discuss the same matters. We have started our networking, with an aim to find four villages in Ghana and Zambia committed in this work. We organize the workshop in these villages, and collect the feedback. Once the project year ends, we hopefully will have a good and basically finished material in use. If finances allow, we have planned to recruit so called
maanantai 9. marraskuuta 2009
Sharing our awareness in Kenya
I am feeling quite positive this afternoon about many things and high up on my list is the trip to Kenya we just completed (my colleague and I). It lasted 8 days (3rd-8th/11/09). During this time, we visited some local schools, a group of grandmothers who are doing small businesses to support their orphaned grandchildren and key people who are interested in using ICT for development. Perhaps the most touching experience was my trip to a slum school in a place called Ongata Rongai, some 30Km from Nairobi city; 37 children, hungry, poor in two small rooms but with so much passion to learn. It was trully a sharing moment. The slum had recently had a case of Cholera so it was a good opportunity to share information on how to make water clean using SODIS method and the importance of cleaning hands. While teaching, i also learnt. I learnt that education is not confined to classrooms or institutions and the importance of sharing awareness whether through ICT, word of mouth, stories or experiences. The children had a lot to say about cholera, they had experienced it in their community while i had only read about it. From them, i was able to see Cholera from a child's view and not a disease in a text book. I will keep you updated about this school and photos later.
torstai 5. marraskuuta 2009
Vuosituhattavoitteet karkaamassa - uusi vaihde päälle
No niin, kirjoitetaanpa taas.
Liki viikon verran työaikaa tuhrautui ylimääräisten teknisten ongelmien kanssa. Siinä projektin haavoittuva kohta jatkossakin; kun paljon on laskettu teknisen onnistumisen varaan, pienetkin ongelmat voivat lamaannuttaa työnteon, ainakin väliaikaisesti.
YK:n yleiskokous asetti vuonna 2000 vuosituhattavoitteet, joilla halutaan tukea kehittyvien alueiden elinolosuhteita konkreettisin ja määrällisin tavoittein. Asetettu määräaika 2015 lähestyy kovaa vauhtia, ja tavoitteet ovat karkaamassa ulottumattomiin esimerkiksi globaalin talouskriisin johdosta. Pahinta, mitä länsimaissa voimme nyt tehdä, olisi todeta tilanteen ja tavoitteiden mahdottomuus, sekä nostaa kädet pystyyn. Päinvastoin, vallitsevan tilanteen tulee johtaa työn tehostamiseen ja kehitysavun määrälliseen kasvattamiseen. Vain siten palataan oikealle uralle, lähemmäs tavoitteita, pala kerrallaan.
Toteutettuja kehitysapuprojekteja tarkastellessa pystyy näkemään lukemattomia esimerkkejä onnistumisista ja työn pysyvistä vaikutuksista. Mikä lienee näitä onnistuneita hankkeita yhdistävä tekijä? Väitän, että keskeisimpiä lienee onnistuminen kyläyhteisön ja paikallishallinnon sitouttamisessa kylän omaehtoiseen kehitystyöhön. Epäonnistumisiakin mahtuu valitettavasti suureen joukkoon. Monen sinänsä hyvän hankkeen vaikutukset ovat jääneet kertakäyttötavaraksi avustajien poistuttua paikalta. Vakava korruption riski, ja sen välttämiseksi tehtävät toimenpiteet ansainnevat aivan oman kirjoituksensa.
Vuosituhattavoitteista useimmat ovat hyvin keskeisessä osassa hankkeemme tavoitteen asettelussa. Apuperille.fi on sitoutunut niiden saavuttamiseen, ja haluaa omalta osaltaan olla tukemassa niiden toteutumista. Globaalilla tasolla pieni porukkamme tuskin nopealla aikavälillä saa aikaan maailmaa mullistavia saavutuksia, henkilökohtaisella tai kylätasolla se onkin paljon todennäköisempää. Pieni askel yhteiskunnalle, suuri askel ihmiselle.
Liki viikon verran työaikaa tuhrautui ylimääräisten teknisten ongelmien kanssa. Siinä projektin haavoittuva kohta jatkossakin; kun paljon on laskettu teknisen onnistumisen varaan, pienetkin ongelmat voivat lamaannuttaa työnteon, ainakin väliaikaisesti.
YK:n yleiskokous asetti vuonna 2000 vuosituhattavoitteet, joilla halutaan tukea kehittyvien alueiden elinolosuhteita konkreettisin ja määrällisin tavoittein. Asetettu määräaika 2015 lähestyy kovaa vauhtia, ja tavoitteet ovat karkaamassa ulottumattomiin esimerkiksi globaalin talouskriisin johdosta. Pahinta, mitä länsimaissa voimme nyt tehdä, olisi todeta tilanteen ja tavoitteiden mahdottomuus, sekä nostaa kädet pystyyn. Päinvastoin, vallitsevan tilanteen tulee johtaa työn tehostamiseen ja kehitysavun määrälliseen kasvattamiseen. Vain siten palataan oikealle uralle, lähemmäs tavoitteita, pala kerrallaan.
Toteutettuja kehitysapuprojekteja tarkastellessa pystyy näkemään lukemattomia esimerkkejä onnistumisista ja työn pysyvistä vaikutuksista. Mikä lienee näitä onnistuneita hankkeita yhdistävä tekijä? Väitän, että keskeisimpiä lienee onnistuminen kyläyhteisön ja paikallishallinnon sitouttamisessa kylän omaehtoiseen kehitystyöhön. Epäonnistumisiakin mahtuu valitettavasti suureen joukkoon. Monen sinänsä hyvän hankkeen vaikutukset ovat jääneet kertakäyttötavaraksi avustajien poistuttua paikalta. Vakava korruption riski, ja sen välttämiseksi tehtävät toimenpiteet ansainnevat aivan oman kirjoituksensa.
Vuosituhattavoitteista useimmat ovat hyvin keskeisessä osassa hankkeemme tavoitteen asettelussa. Apuperille.fi on sitoutunut niiden saavuttamiseen, ja haluaa omalta osaltaan olla tukemassa niiden toteutumista. Globaalilla tasolla pieni porukkamme tuskin nopealla aikavälillä saa aikaan maailmaa mullistavia saavutuksia, henkilökohtaisella tai kylätasolla se onkin paljon todennäköisempää. Pieni askel yhteiskunnalle, suuri askel ihmiselle.
torstai 15. lokakuuta 2009
Kehittyvät maat etäopetuksen edelläkävijöinä?
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiviä on kiistatta tasa-arvoinen peruskoulujärjestelmämme. Tasapäistäväksikin sitä joissakin yhteyksissä arvostellaan, mene ja tiedä. Joka tapauksessa koulutuksellinen tasa-arvo toteutuu maassamme kansainvälisestikin tarkasteltuna poikkeuksellisen laadukkaasti. Niin ikään tasokas opettajankoulutusjärjestelmämme tuottaa todella hyvin kypsynyttä hedelmää, ja ilmainen peruskoulu on todella sanan varsinaisessa merkityksessä huoltajille kustannusvapaa. Oppilashuolto toimii Suomessa tehokkaasti, vaikka alueellista hajontaa onkin, ja pudokkaisiin suhtaudutaan yhteiskunnassa vakavasti. Kaiken kaikkiaan järjestelmämme tarjoaa hyvät eväät peruskoulutuksen jälkeiseen elämään.
Todellisuus kehittyvillä alueilla on toisenlainen. Hyvä koulutus on harvojen etuoikeus, eikä kaikkien saavutettavissa. Tietyt raadollisetkin taustatekijät määrittävät esimerkiksi oppiiko lapsi lukemaan ennen aikuistumistaan. Tai sen saako hän tietoa, kuinka HIV olisi ehkäistävissä, tai kuinka keskeinen terveen elämän perus edellytys puhdas juomavesi on. Eräs keskeisimmistä koulutusta määrittävistä taustatekijöistä on, asuuko lapsi kaupungissa vai maaseudun kylissä. On toki kyliä, jotka pystyvät tarjoamaan lapsilleen laadukkaan koulutuksen ja turvallisen kasvuympäristön, mutta valitettavan harvassa.
Apuperille.fi projektissa tulemme keskittymään näihin kyliin, joissa perustietoisuuden tasolla on vakavia puutteita. Jalkaudumme kyliin kuitenkin siten, ettemme anna missään vaiheessa signaalia että tulisimme jäädäksemme laittamaan kylän epäkohdat kuntoon. Muutoksentekijänä on oltava kylä itsessään ja kokonaisuudessaan, tai muuten pysyvälle muutokselle ei ole edellytyksiä. Meidän ulkopuolinen roolimme on tarjota lisää tietoa välttämättömissä asioissa, sekä kannustaa sitoutumiseen muutoksen puolesta. Muutoksen, joka rajuimmillan repii auki kylien vuosisataisia traditioita. Eräs apuväline tässä ulkopuolelta tulevassa sitouttamisessa on uusi teknologia, ja ennen kaikkea matkapuhelimet. Kehittyvien maiden vaurastuessa matkaviestimiin panostettava rahamäärä kasvaa nopeammin kuin esimerkiksi veteen tai energiaan, tai mihinkään muihin kotitalouksien hankintoihin. Ajatellaan tästä mitä tahansa, avaa todellisuus työllemme uusia mahdollisuuksia. Voimme Suomestakin käsin konkreettisesti osoittaa kiinnostuksemme kylän kehittymistä kohtaan emmekä jätä kylää tai siellä toimivia vastuuhenkilöitä yksin haasteidensa kanssa. Olemme tavoitettavissa, sekä toimimme kommunikoinnin aktiivisena osapuolena.
Matkapuhelinten käyttömahdollisuudet alkavat olla aika lailla rajattomat. Laitteet ovat enemmän tietokoneita kuin puhelimia, ja kaikki tarvittava data liikkuu silmänräpäyksessä satelliittien välityksellä ympäri maailman, perimmäiseenkin kolkkaan. Myös kehitysmaissa? Kyllä vain, kiinteät internet-yhteydet ovat siellä yhä alkutekijöissään mutta mobiiliverkot toimivat hienosti ja luovat valtavan mahdollisuuden kehittyvien alueiden tukemiseksi. MKFC Stockholm College on tässä työssä pioneeriasemassa, ja saavuttanut huikeita onnistumisia esimerkiksi Ghanassa. On hienoa hypätä mukaan tähän innovatiiviseen joukkoon ja tavoitella seuraavaa askelta eteenpäin. Tähän on myöds vahva kansallinen kehityspoliittinen tuki, ja ehkä olemmekin lähempänä otsikossa esittämääni kysmystä kuin arvaammekaan. Kehittyvät maat voivat todella toimia kehityksen kärkenä e-sovellusten saralla. Täten rakennetaan pitkäjänteisesti tulevaisuutta, jossa suomalaisen esimerkin mukaisesti peruskoulutuksen samat oppisisällöt tavoittavat kaikki oppilaat - asuinpaikasta, terveydentilasta tai vanhempien varallisuudesta riippumatta.
Todellisuus kehittyvillä alueilla on toisenlainen. Hyvä koulutus on harvojen etuoikeus, eikä kaikkien saavutettavissa. Tietyt raadollisetkin taustatekijät määrittävät esimerkiksi oppiiko lapsi lukemaan ennen aikuistumistaan. Tai sen saako hän tietoa, kuinka HIV olisi ehkäistävissä, tai kuinka keskeinen terveen elämän perus edellytys puhdas juomavesi on. Eräs keskeisimmistä koulutusta määrittävistä taustatekijöistä on, asuuko lapsi kaupungissa vai maaseudun kylissä. On toki kyliä, jotka pystyvät tarjoamaan lapsilleen laadukkaan koulutuksen ja turvallisen kasvuympäristön, mutta valitettavan harvassa.
Apuperille.fi projektissa tulemme keskittymään näihin kyliin, joissa perustietoisuuden tasolla on vakavia puutteita. Jalkaudumme kyliin kuitenkin siten, ettemme anna missään vaiheessa signaalia että tulisimme jäädäksemme laittamaan kylän epäkohdat kuntoon. Muutoksentekijänä on oltava kylä itsessään ja kokonaisuudessaan, tai muuten pysyvälle muutokselle ei ole edellytyksiä. Meidän ulkopuolinen roolimme on tarjota lisää tietoa välttämättömissä asioissa, sekä kannustaa sitoutumiseen muutoksen puolesta. Muutoksen, joka rajuimmillan repii auki kylien vuosisataisia traditioita. Eräs apuväline tässä ulkopuolelta tulevassa sitouttamisessa on uusi teknologia, ja ennen kaikkea matkapuhelimet. Kehittyvien maiden vaurastuessa matkaviestimiin panostettava rahamäärä kasvaa nopeammin kuin esimerkiksi veteen tai energiaan, tai mihinkään muihin kotitalouksien hankintoihin. Ajatellaan tästä mitä tahansa, avaa todellisuus työllemme uusia mahdollisuuksia. Voimme Suomestakin käsin konkreettisesti osoittaa kiinnostuksemme kylän kehittymistä kohtaan emmekä jätä kylää tai siellä toimivia vastuuhenkilöitä yksin haasteidensa kanssa. Olemme tavoitettavissa, sekä toimimme kommunikoinnin aktiivisena osapuolena.
Matkapuhelinten käyttömahdollisuudet alkavat olla aika lailla rajattomat. Laitteet ovat enemmän tietokoneita kuin puhelimia, ja kaikki tarvittava data liikkuu silmänräpäyksessä satelliittien välityksellä ympäri maailman, perimmäiseenkin kolkkaan. Myös kehitysmaissa? Kyllä vain, kiinteät internet-yhteydet ovat siellä yhä alkutekijöissään mutta mobiiliverkot toimivat hienosti ja luovat valtavan mahdollisuuden kehittyvien alueiden tukemiseksi. MKFC Stockholm College on tässä työssä pioneeriasemassa, ja saavuttanut huikeita onnistumisia esimerkiksi Ghanassa. On hienoa hypätä mukaan tähän innovatiiviseen joukkoon ja tavoitella seuraavaa askelta eteenpäin. Tähän on myöds vahva kansallinen kehityspoliittinen tuki, ja ehkä olemmekin lähempänä otsikossa esittämääni kysmystä kuin arvaammekaan. Kehittyvät maat voivat todella toimia kehityksen kärkenä e-sovellusten saralla. Täten rakennetaan pitkäjänteisesti tulevaisuutta, jossa suomalaisen esimerkin mukaisesti peruskoulutuksen samat oppisisällöt tavoittavat kaikki oppilaat - asuinpaikasta, terveydentilasta tai vanhempien varallisuudesta riippumatta.
tiistai 6. lokakuuta 2009
Työtä, jolla on merkitys?
Kunnallisen viranhaltijan työ on väistämättä pitkälti rutiininomaista suorittamista päivästä ja viikosta toiseen. Se kuuluu normaalina osana toimenkuvaan. Kun tätä on reilut viisi vuotta takanpäin, on suorastaan kihelmöivä olo kokeilla välillä jotakin aivan muuta. "Tee työtä, jolla on merkitys" on rekrytointislogan, ehkä kokenut jo inflaationkin, mutta silti kovin totta. Merkityksetöntä työtä tuskin on olemassakaan, mutta vivahde-eroja toki paljonkin. Koulutuksen ja työkokemuksen hyödyntäminen työssä johtaa aika ajoin valintoihin, joissa työntekijän ja -antajan toivomukset eivät kohtaa. Tämän projektin yhteydessä koen intressien kohdanneen todella vahvasti, ja koenkin olevani hyvin etuoikeutetussa asemassa saadessani mahdollisuuden kokeilla, kuinka opettajankoulutus ja hallinnon työkokemus taipuu kehitysaputyöhön. Kiitollisuus kohdistuu MKFC Stockholm Collegelle, jonka taloudellinen panostus tekee työn mahdolliseksi.
Kerron hieman lisää projektistamme, koska nettisivumme eivät vielä tarjoa kaiken kattava tietoa. Pähkinänkuoressaan tarkoituksemme on laatia terveyskasvatukseen oppi- ja opetusmateriaalia kehittyvien alueiden opettajille ja oppilaille. Lisäksi järjestämme teemaan liittyviä workshop-koulutuksia nin opettajille kuin hallinnon edustajille. Olemme aloittaneet verkostoitumisen, tavoitteenamme löytää neljä työhön siotutunutta kyläyhteisöä niin Ghanassa kuin Sambiassa. Näissä kylissä järjestämme koulutukset, ja keräämme palautteen. Kokemusten jälkeen projektivuoden päättyessä meillä on toivottavasti pitkälle hiottu ja monessa yhteydessä koeteltu opetusmateriaali käytettävissämme. Talouden niin salliessa olemme myös varautuneet rekrytoimaan ns. CAP-tiimejä, jotka materiaalin valmistuttua voivat jatkaa omaehtoista koulutus- ja kehittämistyötä molemmissa maissa. Etäoppimista tulemme hyödyntämään runsaasti. Palaan tähän mielenkiintoiseen elementtiin myöhemmin tässäkin blogissa.
Tuomas
Kerron hieman lisää projektistamme, koska nettisivumme eivät vielä tarjoa kaiken kattava tietoa. Pähkinänkuoressaan tarkoituksemme on laatia terveyskasvatukseen oppi- ja opetusmateriaalia kehittyvien alueiden opettajille ja oppilaille. Lisäksi järjestämme teemaan liittyviä workshop-koulutuksia nin opettajille kuin hallinnon edustajille. Olemme aloittaneet verkostoitumisen, tavoitteenamme löytää neljä työhön siotutunutta kyläyhteisöä niin Ghanassa kuin Sambiassa. Näissä kylissä järjestämme koulutukset, ja keräämme palautteen. Kokemusten jälkeen projektivuoden päättyessä meillä on toivottavasti pitkälle hiottu ja monessa yhteydessä koeteltu opetusmateriaali käytettävissämme. Talouden niin salliessa olemme myös varautuneet rekrytoimaan ns. CAP-tiimejä, jotka materiaalin valmistuttua voivat jatkaa omaehtoista koulutus- ja kehittämistyötä molemmissa maissa. Etäoppimista tulemme hyödyntämään runsaasti. Palaan tähän mielenkiintoiseen elementtiin myöhemmin tässäkin blogissa.
Tuomas
lauantai 26. syyskuuta 2009
Työ alkaa
Hei!
Löysit SharingAwareness.org, tai Apuperille.fi järjestön blogin.
Allekirjoittanut toimii vielä viikon vakituisessa virassa Nokian kaupungin koulutoimenjohtajana, kunnes vuoden virkavapaani käynnistyy 5.10.2009 alkaen. Siitä lähtien keskityn täysipainoisesti kehitysaputyöhön perustamamme järjestön puitteissa. Jos haluat pysyä mukana, seuraa tätä blogia. Pidän sinut ajan tasalla missä mennään.
SharingAwareness.org/Apuperille.fi ei ole tuikitavallinen kehitysapuprojekti, jos niitä ylipäätään onkaan. Joka tapauksessa haluamme tehdä tietyt asiat hieman toisella tavalla. Ennen kaikkea uskomme kahden asian merkitykseen muutoksetekijänä; läpinäkyvyyden jopa räikeään korostamiseen sekä opettajankoulutukseen tietoisuuden lisäämisen tehokkaana välineenä. Tästä projektissamme on kysymys, ja tästä juontaa juurensa myös suomen- ja englanninkieliset projektinimet.
Englanninkielisellä projektinimellä korostamme tietoisuuden merkitystä hyvinvoinnin perustekijöiden kehittämisessä. Lääkkeiden, huopien ja vaatteiden jakelua tarvitaan kipeästi, mutta meidän keskeinen haasteemme on keskittyä tietoisuuden lisäämiseen. Pienillä käytännön muutoksilla voidaan saada aikaan valtavia edistysaskeleita elinolosuhteissa. Mikään ei ole itsestäänselvää. Suomenkielinen nimemme kertoo puolestaan tavoitteestamme tehdä kehitysaputyötä julkisemmin ja avoimemmin kuin missään yhteydessä aiemmin. Haastamme itsemme toden teolla tämän vaatimuksen edessä. Lähdemme siitä, että jokaisen lahjoittajan perusoikeus on ilman suurta vaivannäköä pystyä todentamaan lahjoitettujen varojen käyttö ja kohdentaminen. Tähän pyrimme, emmekä tässä suhteessa ole tavoitteemme kanssa vaatimattomia, vaikka muuten nöyrällä mielellä työhaasteeseemme suhtaudummekin.
Sosiaalinen media, kuten tämä blogi, on erinomainen väline läpinäkyvyyden edistämisessä. Paras keino saada kokonaiskuva hankkeestamme on kuitenkin piipahtaa nettisivuillamme apuperille.fi (suomeksi), sharingawareness.org (englanniksi) tai hjalptillmalet.se (ruotsiksi). Sivuja tehdään parhaillaan, ja toistaiseksi löydettävissä on vain esittelyteksti Ghanan ennakkovierailuamme varten. Ghanan lisäksi projektin pilottivaiheessa toteutamme kylissä tehtävää terveyskasvatustyötä myös Sambiassa. Nettisivut valmistuvat pian, ja tästä päivästä alkaen myös tämä blogi alkaa elämään ajan hermolla. Mukavaa, jos kiinnostuit ja palaat takaisin. Olethan yhteydessä, jos haluat lisätietoja. Projektimaili toimii jo nyt osoitteessa sharingawareness@gmail.com.
Tuomas Erkkilä
Löysit SharingAwareness.org, tai Apuperille.fi järjestön blogin.
Allekirjoittanut toimii vielä viikon vakituisessa virassa Nokian kaupungin koulutoimenjohtajana, kunnes vuoden virkavapaani käynnistyy 5.10.2009 alkaen. Siitä lähtien keskityn täysipainoisesti kehitysaputyöhön perustamamme järjestön puitteissa. Jos haluat pysyä mukana, seuraa tätä blogia. Pidän sinut ajan tasalla missä mennään.
SharingAwareness.org/Apuperille.fi ei ole tuikitavallinen kehitysapuprojekti, jos niitä ylipäätään onkaan. Joka tapauksessa haluamme tehdä tietyt asiat hieman toisella tavalla. Ennen kaikkea uskomme kahden asian merkitykseen muutoksetekijänä; läpinäkyvyyden jopa räikeään korostamiseen sekä opettajankoulutukseen tietoisuuden lisäämisen tehokkaana välineenä. Tästä projektissamme on kysymys, ja tästä juontaa juurensa myös suomen- ja englanninkieliset projektinimet.
Englanninkielisellä projektinimellä korostamme tietoisuuden merkitystä hyvinvoinnin perustekijöiden kehittämisessä. Lääkkeiden, huopien ja vaatteiden jakelua tarvitaan kipeästi, mutta meidän keskeinen haasteemme on keskittyä tietoisuuden lisäämiseen. Pienillä käytännön muutoksilla voidaan saada aikaan valtavia edistysaskeleita elinolosuhteissa. Mikään ei ole itsestäänselvää. Suomenkielinen nimemme kertoo puolestaan tavoitteestamme tehdä kehitysaputyötä julkisemmin ja avoimemmin kuin missään yhteydessä aiemmin. Haastamme itsemme toden teolla tämän vaatimuksen edessä. Lähdemme siitä, että jokaisen lahjoittajan perusoikeus on ilman suurta vaivannäköä pystyä todentamaan lahjoitettujen varojen käyttö ja kohdentaminen. Tähän pyrimme, emmekä tässä suhteessa ole tavoitteemme kanssa vaatimattomia, vaikka muuten nöyrällä mielellä työhaasteeseemme suhtaudummekin.
Sosiaalinen media, kuten tämä blogi, on erinomainen väline läpinäkyvyyden edistämisessä. Paras keino saada kokonaiskuva hankkeestamme on kuitenkin piipahtaa nettisivuillamme apuperille.fi (suomeksi), sharingawareness.org (englanniksi) tai hjalptillmalet.se (ruotsiksi). Sivuja tehdään parhaillaan, ja toistaiseksi löydettävissä on vain esittelyteksti Ghanan ennakkovierailuamme varten. Ghanan lisäksi projektin pilottivaiheessa toteutamme kylissä tehtävää terveyskasvatustyötä myös Sambiassa. Nettisivut valmistuvat pian, ja tästä päivästä alkaen myös tämä blogi alkaa elämään ajan hermolla. Mukavaa, jos kiinnostuit ja palaat takaisin. Olethan yhteydessä, jos haluat lisätietoja. Projektimaili toimii jo nyt osoitteessa sharingawareness@gmail.com.
Tuomas Erkkilä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)