Kehittyvät maat etäopetuksen edelläkävijöinä?

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiviä on kiistatta tasa-arvoinen peruskoulujärjestelmämme. Tasapäistäväksikin sitä joissakin yhteyksissä arvostellaan, mene ja tiedä. Joka tapauksessa koulutuksellinen tasa-arvo toteutuu maassamme kansainvälisestikin tarkasteltuna poikkeuksellisen laadukkaasti. Niin ikään tasokas opettajankoulutusjärjestelmämme tuottaa todella hyvin kypsynyttä hedelmää, ja ilmainen peruskoulu on todella sanan varsinaisessa merkityksessä huoltajille kustannusvapaa. Oppilashuolto toimii Suomessa tehokkaasti, vaikka alueellista hajontaa onkin, ja pudokkaisiin suhtaudutaan yhteiskunnassa vakavasti. Kaiken kaikkiaan järjestelmämme tarjoaa hyvät eväät peruskoulutuksen jälkeiseen elämään.

Todellisuus kehittyvillä alueilla on toisenlainen. Hyvä koulutus on harvojen etuoikeus, eikä kaikkien saavutettavissa. Tietyt raadollisetkin taustatekijät määrittävät esimerkiksi oppiiko lapsi lukemaan ennen aikuistumistaan. Tai sen saako hän tietoa, kuinka HIV olisi ehkäistävissä, tai kuinka keskeinen terveen elämän perus edellytys puhdas juomavesi on. Eräs keskeisimmistä koulutusta määrittävistä taustatekijöistä on, asuuko lapsi kaupungissa vai maaseudun kylissä. On toki kyliä, jotka pystyvät tarjoamaan lapsilleen laadukkaan koulutuksen ja turvallisen kasvuympäristön, mutta valitettavan harvassa.

Apuperille.fi projektissa tulemme keskittymään näihin kyliin, joissa perustietoisuuden tasolla on vakavia puutteita. Jalkaudumme kyliin kuitenkin siten, ettemme anna missään vaiheessa signaalia että tulisimme jäädäksemme laittamaan kylän epäkohdat kuntoon. Muutoksentekijänä on oltava kylä itsessään ja kokonaisuudessaan, tai muuten pysyvälle muutokselle ei ole edellytyksiä. Meidän ulkopuolinen roolimme on tarjota lisää tietoa välttämättömissä asioissa, sekä kannustaa sitoutumiseen muutoksen puolesta. Muutoksen, joka rajuimmillan repii auki kylien vuosisataisia traditioita. Eräs apuväline tässä ulkopuolelta tulevassa sitouttamisessa on uusi teknologia, ja ennen kaikkea matkapuhelimet. Kehittyvien maiden vaurastuessa matkaviestimiin panostettava rahamäärä kasvaa nopeammin kuin esimerkiksi veteen tai energiaan, tai mihinkään muihin kotitalouksien hankintoihin. Ajatellaan tästä mitä tahansa, avaa todellisuus työllemme uusia mahdollisuuksia. Voimme Suomestakin käsin konkreettisesti osoittaa kiinnostuksemme kylän kehittymistä kohtaan emmekä jätä kylää tai siellä toimivia vastuuhenkilöitä yksin haasteidensa kanssa. Olemme tavoitettavissa, sekä toimimme kommunikoinnin aktiivisena osapuolena.

Matkapuhelinten käyttömahdollisuudet alkavat olla aika lailla rajattomat. Laitteet ovat enemmän tietokoneita kuin puhelimia, ja kaikki tarvittava data liikkuu silmänräpäyksessä satelliittien välityksellä ympäri maailman, perimmäiseenkin kolkkaan. Myös kehitysmaissa? Kyllä vain, kiinteät internet-yhteydet ovat siellä yhä alkutekijöissään mutta mobiiliverkot toimivat hienosti ja luovat valtavan mahdollisuuden kehittyvien alueiden tukemiseksi. MKFC Stockholm College on tässä työssä pioneeriasemassa, ja saavuttanut huikeita onnistumisia esimerkiksi Ghanassa. On hienoa hypätä mukaan tähän innovatiiviseen joukkoon ja tavoitella seuraavaa askelta eteenpäin. Tähän on myöds vahva kansallinen kehityspoliittinen tuki, ja ehkä olemmekin lähempänä otsikossa esittämääni kysmystä kuin arvaammekaan. Kehittyvät maat voivat todella toimia kehityksen kärkenä e-sovellusten saralla. Täten rakennetaan pitkäjänteisesti tulevaisuutta, jossa suomalaisen esimerkin mukaisesti peruskoulutuksen samat oppisisällöt tavoittavat kaikki oppilaat - asuinpaikasta, terveydentilasta tai vanhempien varallisuudesta riippumatta.

Työtä, jolla on merkitys?

Kunnallisen viranhaltijan työ on väistämättä pitkälti rutiininomaista suorittamista päivästä ja viikosta toiseen. Se kuuluu normaalina osana toimenkuvaan. Kun tätä on reilut viisi vuotta takanpäin, on suorastaan kihelmöivä olo kokeilla välillä jotakin aivan muuta. "Tee työtä, jolla on merkitys" on rekrytointislogan, ehkä kokenut jo inflaationkin, mutta silti kovin totta. Merkityksetöntä työtä tuskin on olemassakaan, mutta vivahde-eroja toki paljonkin. Koulutuksen ja työkokemuksen hyödyntäminen työssä johtaa aika ajoin valintoihin, joissa työntekijän ja -antajan toivomukset eivät kohtaa. Tämän projektin yhteydessä koen intressien kohdanneen todella vahvasti, ja koenkin olevani hyvin etuoikeutetussa asemassa saadessani mahdollisuuden kokeilla, kuinka opettajankoulutus ja hallinnon työkokemus taipuu kehitysaputyöhön. Kiitollisuus kohdistuu MKFC Stockholm Collegelle, jonka taloudellinen panostus tekee työn mahdolliseksi.

Kerron hieman lisää projektistamme, koska nettisivumme eivät vielä tarjoa kaiken kattava tietoa. Pähkinänkuoressaan tarkoituksemme on laatia terveyskasvatukseen oppi- ja opetusmateriaalia kehittyvien alueiden opettajille ja oppilaille. Lisäksi järjestämme teemaan liittyviä workshop-koulutuksia nin opettajille kuin hallinnon edustajille. Olemme aloittaneet verkostoitumisen, tavoitteenamme löytää neljä työhön siotutunutta kyläyhteisöä niin Ghanassa kuin Sambiassa. Näissä kylissä järjestämme koulutukset, ja keräämme palautteen. Kokemusten jälkeen projektivuoden päättyessä meillä on toivottavasti pitkälle hiottu ja monessa yhteydessä koeteltu opetusmateriaali käytettävissämme. Talouden niin salliessa olemme myös varautuneet rekrytoimaan ns. CAP-tiimejä, jotka materiaalin valmistuttua voivat jatkaa omaehtoista koulutus- ja kehittämistyötä molemmissa maissa. Etäoppimista tulemme hyödyntämään runsaasti. Palaan tähän mielenkiintoiseen elementtiin myöhemmin tässäkin blogissa.

Tuomas